Eläimet hoitolassa

Juuri valmistunut, tilava sisätilan hoitohäkki

Sarvipöllön poikanen

Hoitolamme sijaitsee Mikkelissä ja hoitotila on rakennettu omakotitalomme kellaritiloihin. Lisäksi puutarhaamme on rakenteilla toivottavasti keväällä 2018 valmistuva ulkoaitaus. Tälläkin hetkellä ulkona on häkki joka on toiminut lähinnä oravien kiipeilyharjoitustilana ennen niiden vapauttamista luontoon. Häkki on kuitenkin liian pieni lintupotilaita ajatellen ja tästä syystä uuden aitauksen rakentaminen on välttämätöntä. Puutarhamme nurkassa on oma aitaus ja horrospesät ”horroshoitoon” tulevia siilejä varten.

Hoitoon tullessaan luonnonvarainen eläin viettää hoidontarpeesta riippuen aikaa sisätiloissa muutamista päivistä jopa useisiin kuukausiin. Tyypillinen ”asiakas” on ikkunaan tai muuhun esteeseen (kuten esim. autoon) törmännyt lintu. Viime aikoina hoitoon on tullut useita petolintuja joista osa on ollut selvästi törmäysonnettomuudessa. Joissakin tapauksissa lintu virkoaa varsin nopeasti ja se voidaan vapauttaa jopa samana päivänä hoidon alkamisesta. Tyypillisesti nopeastikin vironnut lintu on kuitenkin hoitotiloissa ainakin yön yli. Näin sen kunnosta ja luontoonpalauttamisedellytyksistä voidaan olla varmoja. Pöllöt viihtyvät hoidossa varsin hyvin ja niiden ruokkiminen hoitotilanteessa on helpompaa kuin monien muiden lintujen. Syyskuussa vapautimme takaisin luontoon varpuspöllön joka nautiskeli hoitolamme täysihoidosta kaksi viikkoa. Hoitoon tullessaan pöllö aristi toista jalkaansa ja sen toinen silmä pysyi koko ajan kiinni. Viikon kuluessa molemmat jalat toimivat normaalisti, samoin molemmat silmät. Ruoaksi tarjotut lihasuikaleet se oppi ”pöllömäisesti” repimään itse sopivan kokoisiksi paloiksi. Vapautustilanteessa varpuspöllö lensi saman tien metsän kätköihin ja korkealle puuhun.

Orvoksi jäänyt siilinpoikanen

Yleisimmät hoitolamme asiakkaat ovat oravan ja rusakon poikaset. Rusakon poikasia hoitolaamme saapuu edelleen hoitoon ”turhaan” eli poikasen on luultu olevan hädässä ja se on otettu talteen ruohikon tai pensaiden kätköstä sen ollessa vain piilossa odottamassa emoaan. Rusakolla on mielenkiintoinen tapa huolehtia jälkikasvustaan. Poikasilla on karvapeite jo syntymän hetkellä ja emo synnyttää poikasiaan eri paikkoihin varmistuen näin siitä että jos petoeläin löytää synnytyspaikan, se ei tapa koko poikuetta yhdellä kertaa. Poikaset kyyhöttävät koko päivän yhdessä paikassa luottaen hyvään suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa. Emo käy ruokkimassa poikasia jopa vain kerran vuorokaudessa. Muun ajan poikaset ovat yksin. Jos ihminen koskee poikasiin, on hajuttomuuden tuoma turva helposti menetetty. Kerran ”turvaan” otettua poikasta ei voi enää palauttaa takaisin emolleen. Rusakko on erittäin vaativa hoidon suhteen ja sen paras hoitaja on oma emo. Joissakin tilanteissa ihmisen on pakko puuttua asiaan. Pieni rusakko saattaa harhautua vaaralliseen paikkaan esim. varislintujen hätyyttämänä ja sen siirtoa takaisin piilopaikkaan voi yrittää varovaisuutta noudattaen. Mikäli saatavilla ei ole hansikkaita, voi poikasen nostaa vaikkapa heinänkorsia käyttäen ja asettaa takaisin pensaiden alle josta se oletettavasti on pakoon ajettukin. Rusakkoemo löytää poikasensa kunhan siirtomatka ei ole ollut liian pitkä. Kaupunkioloissa poikanen voi harhautua liikenteen uhkaamaksi eikä sen alkuperäistä lymypaikkaa voi varmuudella tietää. Tällöin tulisi ottaa yhteys paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen tai muuhun asiantuntevaan tahoon. Olemme itse hoitaneet lukuisia pelastusoperaatioita joissa ainoa oikea vaihtoehto on ollut ottaa poikanen ihmisten hoidettavaksi. Aina kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntevaan tahoon joka käy varmistamassa poikasen turvallisuuden. Mikäli olet itse epävarma siitä mitä tilanteessa pitäisi tehdä.

Orvoksi jäänyt supikoiran pentu

Kritiikkiäkin olemme saaneet. Monien ihmisten mielestä esim. supikoiran hoitaminen ja luontoon palauttaminen on väärin. Samaa olemme kuulleet myös varislinnuista. Hoitolamme hoitaa kaikenlaisia eläimiä jotka kokonsa puolesta pystymme hoitoon ottamaan ja hoitamaan. Emme arvioi hoidontarvetta lajin vaan pelkästään vamman perusteella. Mikäli emme jotain eläintä pysty tiloissamme hoitamaan, pyrimme järjestämään eläimelle hoitopaikan yhteistyöverkostomme avulla. MITÄÄN eläintä ei saa jättää hädänalaiseen tilaan! Eläinsuojelulakikin velvoittaa auttamaan loukkaantunutta tai hädänalaisessa tilassa olevaa eläintä. Yhdistyksemme ei ota kantaa eläimen ”lainsuojattomuuteen” tai vieraslajistatukseen. Sanonta ”antaa luonnon hoitaa”, silloin kun kysymyksessä on loukkaantunut luonnonvarainen eläin, saa veremme helposti kiehumaan. Suuri osa hoitoomme tulevista villieläimistä on loukkaantunut tai poikanen jäänyt orvoksi ihmisen toiminnan takia. Kuvassa olevan supikoiran pennun emo jäi ”luonnollisesti” auton alle. Jos luonnon olisi antanut hoitaa tilanteen, olisi pentu kuollut lopulta nälkään. Pentu ilmestyi erään kesämökin pihalle nälkiintyneenä ja onneksi mökin asukkaat soittivat apua ja pentu päätyi lopulta meille hoitoon. Supikoira vapautettiin myöhemmin aikuisena takaisin luontoon. Tehtävämme ei ole tappaa eläimiä. Jos eläimellä on edellytys hoidon jälkeen palata takaisin luontoon, se palautetaan.

Kaikkia hoitoon tulleita eläimiä emme valitettavasti pysty auttamaan. Mikäli eläin on niin vaikeasti loukkaantunut että se ei enää kykene elämään villieläimen arvoista elämää, lopetamme eläimen kivuttomasti. Joskus eläin kuolee myös hoidon aikana. Villieläimen vaisto ohjaa sitä kätkemään heikkoutensa ja ulkoisesti vahingoittumaton eläin voi yllättäen kuolla sisäisiin vammoihin. Vuosien kokemuksella ensimmäiset kolme hoitovuorokautta ovat ne kriittisimmät. Hoitoon tullut eläin pyritään ennen ensimmäistä lääkitystä, tutkimista tai ruokkimista ensin rauhoittamaan eli sen annetaan olla lämpimässä ilman häirintää. Hoitoeläinten seurassa ollaan vain silloin kun ruokinnan, lääkityksen tai tutkimusten kannalta on välttämätöntä. Eläimiä ei totuteta ihmisten seuraan. Muutoin vapauttaminen luontoon ei ole turvallista.

Muuttomatkalla metsäojaan väsähtänyt aikuinen laulujoutsen

Vuoden 2017 aikana hoidossamme oli noin 130 eläintä ja vuosi olikin todella vilkas. Oravapotilaita hoitolassamme oli yhteensä 34 kpl ja rusakoita 15 kpl. Lintuja hoidimme enemmän kuin koskaan ja varsinkin petolintujen määrä oli huomattavasti suurempi kuin hoitolan aikaisempina vuosina. Eläintehtäviin kuuluu myös eläinten terveyden turvaaminen muualla kuin hoitolassa ja Mikkelin keskussairaalan remontti aiheutti runsaasti hälytyksiä katolla pesivien lokkien alashypänneiden poikasten takia. Siirsimme noin 50 lokinpoikasta turvallisempaan paikkaan sairaalan parkkipaikoilta ja lähialueen kaduilta. Lokinpoikasen siirrossa on tärkeää pitää huolta siitä että emon katsekontakti poikaseen säilyy.

 

 

 

 

 

 

Mie ja viirupöllö jonka pyydystimme maha täysin tyhjänä Mikkelistä Graanin liikekeskuksen takaa.

Petolintuja hoitoomme tuli vuonna 2017 enemmän kuin koskaan. Tyypillisin esimerkki hoitoon ajautuneesta eläimestä oli viirupöllö. Myyrävuosi oli erittäin huono ja moni viirupöllö näki nälkää ja jopa kuoli nälkään. Vaikeudet jatkuvat kevääseen asti.

Comments are closed